10 vuotta naivismin aallossa

Vuosikymmenen naivismin aalto on takanapäin ja millainen uusi on edessä? Löytyykö uusia virtoja, joiden mukana löytyy tuoretta innostusta?

10 vuotta naivismin aallossa

Vuosikymmenen naivismin aalto on takanapäin ja millainen uusi on edessä? Löytyykö uusia virtoja, joiden mukana löytyy tuoretta innostusta, uutta näkökulmaa ja mindsettiä?  Kåira pohtii taiteellista tilannettaan ja taiteilijan työtään yhdessä taidekriitikko Kerttu Elvarin kanssa.

Kåira kertoo

Kåira kertoo:

Nyt vois olla hyvä hetki paikallistaa sijaintinsa, mihin aalto on kuljettanut ja katsoa hetki taaksepäin. Mitä viimeisen 10 vuoden aikana on tapahtunut?

Kerttu-Elvari

Kerttu Elvari: On sattunut ja tapahtunut ja se mikä on tapahtunut, on synnyttänyt naivismille uutta näkyvyyttä.

 

Kåira: Aloitin aktiivisen taiteen tekemisen taiteilijaryhmän kanssa. Perustimme Uusnaivistit- ryhmän ja olimme kaikki alussa siinä mitä teimme. Se toimi kantorakettina pikakiidolle naivismin taivaalle, tämä taitelijaryhmämme toiminta ja taiteemme manifesti vuonna 2012, joka antoi vauhtia ja sinkosi ryhmän jäsenet jokaisen omalle kiertoradalleen. Jokainen oli kokeilemassa omia aiheitaan ja etsimässä omaa naivistista mindsettiään.

Kerron nyt tarinan mitä tämä jälkeen tapahtui. Koko taiteellinen toimintani on tapahtunut sivutoimisesti kuvataideopettajan päätyön ohessa. Tarinassani on yhden taiteilijan vaiheita naivistisen taiteen tekijänä ja se sivuaa myös taiteen näyttelyinstituutioiden toimintaa.

Uuden vuosikymmenen naivistisen aallon

taustalle tarvittiin instituutio

Kerttu Elvari: Jotakin merkillistä alkoi tapahtua, kun koitti vuosi 2010. Uuden vuosikymmenen naivistista aaltoa pohjusti Naivistit Iittalassa säätiön perustaminen vuonna 2009.

Kåira: Menin käymään ensi kerran Iittalan kesänäyttelyssä vuonna 2010. Katselin ja ihmettelin, väkeä virtasi näyttelyssä ja taide oli jotakin sellaista mihin en ollut juurikaan törmännyt aikaisemmin. Naivismia ei käsitelty mitenkään taideopintojeni aikana Taideteollisessa korkeakoulussa. Joten ihmeteltävää riitti.

 Sain kimmokkeen tälle reissulle, kun Iittalan naivistien kassalla oli kesätöissä sukulaistyttömme, Iida Mäntysaari (nyk. Storhammar). Hän oli niin innoissaan ja hurmaantunut naivistisista maalauksista ja tutustunut niiden tekijöihin. Sitä piti mennä katsomaan.

Kerttu Elvari: Iida oli töissä naivisteilla monena kesänä. Ilman Iidaa sun huomio tuskin olisi kiinnittynyt naivistiseen taiteeseen ja olisiko koko asia olisi mennyt ohi?

Ja vuonna 2011 aloitti Iittalan Naivistien kuraattorina ja toiminnanjohtajana Irene Wai Lwin Moe. Hän lisäsi vuosi vuodelta taitelijoiden ja teosten määrää ja ideoi monenlaisia uudistuksia. Samana vuonna aloitti myös Väinölän taidekeskus naivististen kesänäyttelyiden tradition, ja tänä vuonna Varkaudessa juhlitaan 10-vuotista toimintakautta.

               

Kuva: Patina Galleria, Jyväskylä 2019, Ella, Kikka, Kåira, Irene

Etsin näkökulmaa naivismiin


Kåira: Minä aloin pohdiskella naivismia, mitä taidetta se oikein on? Onko sillä todella jotakin syvempää sanottavaa tämän päivän ihmisille? Aloin tutkia aikaisemmin tekemääni taidetta uudesta näkökulmasta. Ei se ihan heti selvää ollut omalla kohdalla eikä näkökulma avautunut saman tien.

Kerttu Elvari: Ja vuonna 2012 alkoi tapahtua enemmän. Monessa paikassa, toisistaan tietämättä, uutta höyryä pihisi koneessa ja rattaat alkoivat raksuttaa. Sinä perustit oman naivismiryhmän ja samana vuonna myöhemmin Aimo Katajainen perusti Suomen naivistit ry:n. Aimon visiona oli kehittää suomalaista naivismia ja hän avasi taiteilijoille ovet ulkomaisiin näyttelyihin.

Pensselit uusnaivismiin

Uusnaivistit NaM taiteilijaryhmä

Kåira: Kyllä. Lopulta naivistista tyyliä oli saatava kokeilla ja keräsin naivismista kiinnostuneiden ryhmän lähipiiristäni ja perustimme oman taiteilijaryhmän nimeltä Uusnaivistit NaM. Tuo loppuliite oli vain herkkupala, lyhennelmä sanoista Naivistiset Maalaajat. Pistimme pensselit naivismiin!

Uusi naivismi tarvitsi uuden näkökulman ja loimme perustaksi oman manifestin.

Emme kokeneet olevamme täysin samanlaisia naivisteja kuin historiassa kuvataan, täysin itseoppineita ja pystymetsästä tulleita. Meillä perustajajäsenillä oli jokaisella jotakin taidekoulutusta taustalla ja se toi maalaamiseen ja naivistiseen näkökulmaan omia toteutustapoja. Emme täysin samaistuneet historiassa kuvattuun naivistisen taiteilijan luonnehdintaan, joten uusi viini laitettiin uusiin leileihin.

Uusnaivistit-termi ei ole vakiintuneessa käytössä, tosin satunnaisesti taidekriitikko tai kulttuuritoimittaja voi sanaa käyttää kuvaillessaan jonkin taiteilijan tuotantoa tai esittämistapaa. (HS 3.12.2006 / Timo Valjakka/ David Bowes.)

Uusnaivistit ryhmäkuvassa: Kåira, Iida, Susanna, Katja, 2012 Villan Voimala

Hankkeelle herui apurahaa


Kerttu Elvari: Ryhmälle taisi olla tilausta, koska sait heti kasaan pienen joukon kiinnostuneita ja saitte tukea toisiltanne. Ryhmän perustajajäseniä olivat Iida Mäntysaari ( nyk. Storhammar), Katja Intonen, Susanna Sinivirta ja sinä, alussa vielä omalla nimellä. Vauhtia antoi myös Kordelinin säätiön apuraha ensimmäiseen näyttelyynne Hyvinkäällä Villan Voimalassa syksyllä 2012, ja näyttelyn nimeksi tuli ”Tviit”.

Näyttelyssä oli grafiikkaa, akryylimaalauksia, stucco lustro freskoja, piirustuksia, installaatio, video, veistoksia eri tekniikoilla. Yleisölle tarjottiin yleisöaktiviteetteja, oheismyyntiä ja lapsille maalausseinä. Näyttely oli teiltä valtava voimanponnistus, mutta intoa sen tekemiseen riitti ja saitte taiteellemme näkyvyyttä ja huomiota.

Kåira: Saimme lehtijutut lähilehtiin ja henkilöhaastattelun Oulun seudulla ilmestyvään Kaleva-lehteen. Sen teki Sini Mononen, johon tutustuin runotapahtumassa Dubrovnikissa.

Juttu herätti paikallisissa taiteilijoissa kiinnostusta ja  muutamat halusivat liittyä taitelijaryhmäämme.

Kåira: Kyllä se oli todella iso tapahtuma meille kaikille. Loin ryhmälle myös kotisivut Wordpressillä, joten alkoi myös tuo netin kanssa häsläys. Ryhmän säännöissä oli ehto, että jokaisella jäsenellä pitää olla oma nettisivusto myös erikseen, jossa hän esittelee teoksiaan ja ajatuksiaan.

Ryhmä toimi 3 vuotta ja pidimme näyttelyitä eri puolella Suomea välillä Helsinki-Lapua.

Uusia jäseniä tuli myös Oulusta mutta liian pitkä välimatka esti taiteilijatapaamiset ja he näkivät paremmaksi perustaa naivistisen sivuryhmän jo olemassa olevan taiteilijaryhmän oheen ja sen nimeksi tuli Namut. En tiedä toimiiko ryhmä enää.

Mukaan tuli myöhemmin myös Sonja Lehto ja yhtenä vuonna mukana oli myös Aimo Katajainen ja Mile Davidovic Riihimäen näyttelyssämme.

Tuolloin minulla oli jo ajatus taiteen opettamisesta verkossa mutta siihen ei ollut silloin vielä riittävästi työkaluja saatavilla eikä omaa osaamista.

Taiteilijan uutiskirje sähköpostiisi

Mitä tapahtui naivistisen taiteen kentällä?

Kerttu Elvari: Vuosikymmenen naivismiaaltoa energisoivat monet tapahtumat samanaikaisesti, tässä listaus vuosikymmenen pääasioista. Kyllä tuo internet on myös kehittänyt naivistista brändiä täällä ja maailmalla ja luonut vuorovaikutusta taitelijoiden ja galleristien välille.

Ja muutama kirjakin on vielä saatavilla.

Iittalan naivismin tarina

Mitä tapahtui naivistisen taiteen kentällä 2010-2020?

  •  Naivistit Iittalassa säätiön perustaminen 2009
  • Irene toiminnanjohtajaksi Iittalan naivisteille
  •  julkaisuja naivismista
  •  taiteilija- ja teosmäärät kasvoivat näyttelyissä
  •  näyttelymahdollisuudet haarautuivat ympäri maata ja galleristeja kiinnosti naivistiset näyttelyt
  • väylät avautuivat ulkomaisiin naivisminäyttelyihin- internet mahdollisti nopean yhteydenpidon
  •  oma taitelijuus vahvistui: Uusnaivistit NaM ja uuden naivismin manifesti
  •  Suomen Naivistit ry perustettiin
  •  naivismin piiriin tuli uusia taidetekniikoita: grafiikka, pesutekniikka, akvarelli, palettiveitsimaalaus, maalaus käänteisenä lasin alle, erilaiset kollaasit, tiffany-lasityöt, romutaide ym.
  • opetin naivistista maalaustyyliä livekursseilla Riihimäellä ja lyhytkurssilla Petäyksen resortilla

Naivistisen taiteen uusi manifesti

Kerttu Elvari: Millainen tuo naivistisen uuden taiteen manifesti oli, kerroit että sillä oli suuri merkitys kun määrittelit itseäsi taiteilijana?

Kåira: Se tuntui olevan välttämätöntä ja varsinkin kun aloitimme sen ryhmätoiminnan. Oli oltava jokin perusta. Siitä oli hyvä ottaa aiheita esim. lehdistötiedotteisiin. Siinä on 8 eri kohtaa ja tässä se on:

Uusnaivistit NaM manifesti

1. Taiteella on tehtävä

      Taiteella on tehtävä, se on: tehdä ihmisistä inhimillisempiä ja herkempiä elämän eri sävyille. Taistelemme taiteen keinoin välinpitämättömyyttä ja kyynisyyttä vastaan.

      2. Värien taidetta

        Uusnaivistinen taide on VÄRIEN TAIDETTA. Ilmaisemme väreillä tunteita ja merkityksiä. Käytämme taiteessamme monia eri tekniikoita ja olemme saaneet annoksen taidekoulutusta. Silti olemme valinneet naivistiset keinot antaaksemme katsojille kokemuksia, jotka elävöittävät mieltä. Olemme vakuuttuneita, että tapamme tehdä taidetta tekee luomastamme taiteesta muillekin merkityksellistä.

        3. Aitoa taidetta

          Tavoitteenamme on tehdä AITOA, VILPITÖNTÄ, TOTUUDELLISTA TAIDETTA. Aitous puhuttelee ja vakuttaa katsojan. Naivi tyyli nousee näkövinkkelistä ja asenteesta maailmaan. Uusnaivistit täyttävät taiteen kentällä tärkeän tehtävän, jota kukaan muu ei tee.

          Uusnaivismin (protesti)ilmiö sijoittuu nykytaiteen kentälle vaikka osin uusinnamme perinteisen naivismin muotoja.

          4. Maailma kokonaisena

            Uusnaivistisessa taiteessa löytyy piirteitä nykytaiteesta, aiheen käsittelemisen tavoissa ja tekniikkojen yhdistelemisessä, toisaalta pidämme kiinni perinteisestä naivistisesta ilmaisusta. Erityistä on se, että uusnaivisti kuvaa teoksissaan aina KOKONAISEN MAAILMAN, rajatun, leijuvan modernistisen tai postmodernin fragmentin sijaan. Taiteilija antaa aiheeelleen kontekstin, jossa sitä voidaan avata ja tulkita. Uusnaivisti on oman aikansa kuvaaja ja oman elämänpiirinsä kuvittaja. Naivisti kokoaa jokaisessa kuvassaan kokonaisen maailman, maailmankuvan, ihmiskuvan.

            5. Toivo ja ILO

              Taiteemme tavoitteena on ELVYTTÄÄ TOIVOA. Teoksien kautta katsojassa herää tunteita, iloa, kaipuuta, surua. ILON tunne luo tilaa luovuudelle. ILO pitää täysin hetkessä kiinni.  ILO hälventää pelon. ILOISISSA hetkissä on jotakin pyhää.

              6.  Narratiivista, tarinallista

                Uusnaivistinen taiteemme on NARRATIIVISTA. Taiteemme antaa katsojalle mahdollisuuden koota maailmankuvaansa uudelleen, palauttaa ihmiselle takaisin hänen elämänsä kertomusten osat uudelleen järjestettyinä. Taiteemme luo uusia yhteyksiä asioiden välille.

                7. Osallisuus taiteeseen

                  Järjestämme näyttelyihin yleisöopastuksia, taiteilijatapaamisia, taiteilijoiden maalausperformansseja, osallistavia taidetyöpajoja eri ikäisille ihmisille. Toivomme, että maalauksemme tavoittavat ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet olevansa OSALLISIA TAITEESEEN.

                  8. Rohkaisuksi muillekin

                    Toivomme taiteilijaryhmämme ROHKAISEVAN muitakin naivisteja nousemaan näkyville. Olemme sekä inside että outside taiteen kentällä.

                    Helsingin Sanomat 29.7.2018


                    Yleisöosastokirjoitus Hesarissa 29.7.2018

                    Miten aalto alkoi viedä sinua?

                    Kerttu Elvari: Kun naivismin aalto jatkoi nousuaan, mitä seuraavaksi tapahtui?

                    Kåira: Aalto alkoi viedä kun pääsin mukaan Iittalaan 2013 joulunäyttelyyn.

                    Muistan hyvin sen päivän, kun kävin esittelemässä teoksia Irene Wai Lwin Moelle, sovimme tapaamisen Riihimäen taidemuseoon. Se oli syksyä 2013.

                    Olin maalannut paljon tonttumaalauksia. Sain Ireneltä hyväksynnän ja siitä se alkoi Iittalan ura. Ja siellä sitten olin yhtäjaksoisesti monet vuodet, kesät talvet.

                    Samaisena vuotena 2013 olin mukana monessa, yksin ja taiteilijaryhmänä, Keuruulla, Art Hämeessä Susannan kanssa, Cafe Feeniks Riihimäellä, meidän ryhmänäyttely Helsingissä, Eky:n (Eurooppalaisen kultuuriyhdistyksen) näyttely Tampereella. Tämä vaati aktiivista maalaamista ja vuokrasin taiteilijatyöhuoneen Hyvinkään vanhalta villatehtaalta, 3. kerroksesta. Se oli mun oma työhuone ja asiakkaiden tapaamispaikka. Hiukan kadun sitä, että luovuin tilasta parin vuoden jälkeen.

                    Miten uusi naivismi näkyi teoksissa?

                    Kerttu Elvari: Ja vuosien varrella löytyi sitten sun oma aihe- ja hahmomaailma. Näkyykö siinä uusnaivistisuus vai onko se lähinnä mindsettiä ja asennoitumista taiteen tekemiseen?

                    Kåira: Joo, hahmomaailma on muuttunut vuosien mittaan. Heti alussa aloin maalata teossarjoja. Samasta aiheesta, samaan kokoon, se jotenkin enteili sarjakuvamaista kerrontaa. Ehkä siinä piili uusnaivistisuuden ituja, maalausrytmissä ja aiheen käsittelyssä sarjoina. Lähinnä uusnaivistisuus oli mielentila, joka antoi vapautta etsiä omaa suuntaa.

                    Ensimmäiseen näyttelyyn maalasin lapsia, tyttöjä ja eläinaiheena oli pupu, maalauksissa ja veistoksissa myös molemmat aiheet. Meitä oli lapsuudenkodissa 4 tyttöä, joten tyttöjen puuhat olivat tuttuja. Mutta sen jälkeen en näitä aiheita enää maalannut. Sisaruussuhteisiin liittyy oma magiansa ja se jotenkin innosti. Ehkä alitajuisesti liitin naivismin myös lapsuuteen. Mutta sellainen varovaisuus vielä oli tekemisessä mukana, aloittelijan epävarmuus.

                    Aiheeksi löytyi seuraavaksi lehmä, piiat ja rengit, tontut, kukista orvokit ja elämiä tuli myöhemmin lisää, kissat, kanat ja koirat. Naivistinen tyylini on humoristinen. Huumori tarvitsee hahmoja, pelkkä kolorismi ei riitä tai sommittelulliset pinnat – ne ei kerro tarpeeksi! Huumorin takia jäin tähän taidetyyliin ja mindsettiin kiinni.

                    Kåiran maalauksia Villan Voimalassa 2012

                    Kåiran maalauksia Villan Voimalassa 2012

                    Mitä tämä naivismin vuosikymmen sitten synnytti?

                    Kåira: Se loi uutta suomalaista naivistitaiteilijayhteisöä ja sitä edisti Iittalan naivistien toiminta mm. syksyiset karonkka-tapaamiset ja talvinäyttelyyn liittyvät Kuraattorin sohva-tapahtumat. Oli mukava tutustua uusiin naivisteihin, taiteilijajoukko oli vuosien mittaan kasvanut ja uudistunut Irenen toimintakaudella. Samaan aikaan kuin itse menin mukaan ja sen jälkeen n. puolet taiteilijoista on uusia entiseen nähden.

                    Kerttu Elvari: Mikä tuo sohva-tapahtuma oli? Kaikki ei varmasti tunne sitä.

                    Kåira: Se oli tätä uutta kokeilevaa toimintaa Iittalan naivistien talvinäyttelyn yhteydessä ja sitä oli ideoimassa toiminnasta vastaavan Ulla Heinosen kanssa silloinen kuraattori Hannu Castren. Oli todella lumoavaa kuunnella Hannun puhetta, kun hän haastatteli taiteilijoita ja mukana piti olla jokaisella yksi teos ja Hannu näki teoksen vasta haastattelutilanteessa. Nämä olivat yleisöllekin avoimia tilaisuuksia. Lisämainintana vielä Esa Leppäsen esitys oman taiteensa sisällöstä oli parhainta naivistista stand up-komiikkaa.

                    Kuraattorin haastattelussa Kåira, Esa Leppänen, Lauri Lahtinen, Iittalan naivistit joulu 2016

                    Kåira: Vuosikymmenen naivismiaalto toi myös julkaisuja. Iittalan naivistien juhlajulkaisu v. 2015 jonka kokosi Irene, Naivismin tarina. Se sisälsi mm. taiteilijoiden esittelyt ja kirjoituksia taiteesta. Iittalan 25. juhlavuotta juhlittiin kesällä 2016. Irene julkaisi myös muita kirjoja ja järjesti naivistisia näyttelyitä muuallekin Iittalan kautensa ohessa ja sen jälkeen. Tässä linkki Irenen haastatteluun Hämeen Sanomat 20.2.2016.

                    Kerttu Elvari: Kyllä se on merkittävä teos koska paljoa ei ole naivismista kirjoitettu. Ite-taiteesta on tehty jopa tohtorinväitöskirja mutta naivismia ei lie kukaan tutkinut enempää?

                    Teokset alkavat matkustaa

                    Kåira: Menin mukaan Suomen naivistien yhdistykseen ja hekin järjestivät omia näyttelyitä. Näyttelytoiminta vain kiihtyi. Lähettelin teospaketteja sinne ja tänne. Vuonna 2014 olin mukana ensimmäistä kertaa naivisminäyttelyssä Puolassa, Katowicessa ja oli hienoa, kun he valitsivat teokseni mukaan heidän näyttelyjulkaisuunsa.

                    Luomua läheltä, maalaus Kåira

                                                   

                    Kåiran maalaus: Luomua läheltä, 2014

                    2015 oli näyttelyssä mm. Berliinissä, Puolassa, Helsingissä ja pidin näyttelyn myös Espanjassa, Benalmadenassa ja minua haastateltiin Suomi-radioon, se oli hauskaa ja välillä soitettiin Innasen parhaita… Sinä vuonna pidettiin viimeinen ryhmänäyttelymme Uusnaivisteina Lapualla, Patruuna Gallerian isossa näyttelytilassa, joka on kirjaston yhteydessä entisellä Patruunatehtaalla.

                    Naivismi kukkii Lapualla, Uusnaivistit Nam

                    Olin alkanut kokea näyttelytoiminnan järjestämisen raskaana kun muukin näyttelytoimintani oli kiihtynyt hurjaa vauhtia ja jokainen ryhmän jäsen oli saanut jo ilmaa siipiensä alle. Oli ehkä hyvä päättää tähän.

                    Sain myös hakupisteitä riittävästi, että pääsin jäseneksi Hyvinkään taitelijaseuraan. Sekin oli yksi vuosikymmenen merkkipaalu.

                     Vuonna 2017 pidin näyttelykiertuetta naivistiystävieni Marjaana Orkonevan ja Pirkko Pullinen-Valtosen kanssa. Pidimme yhteisnäyttelyn Jorvin sairaalassa ja Hyvinkäällä, Vanhan Willan taidekäytävällä. Sinä vuonna aloin sivutoimiseksi yrittäjäksi.

                    Jos ajattelen teosmyyntejäni, niin tämä vuosi oli minulle yksi parhaista teos- ja oheistuotemyyntivuosistani, naivistinen hype oli korkealla.

                    2018: Uusi työhuone Hyvinkään keskustassa, Boheem Galleriassa, toi jälleen asiakastapaamiset ja monenlaisia kontakteja. Minusta on mukavaa tavata ihmisiä ja tuo galleria oli kaiken kaikkiaan aivan ihana. Maalasin sarjan Hyvinkää-aiheisia teoksia ja pääsin mukaan kuratoituun näyttelyyn Hyvinkään taidemuseolle. Työhuonevuokraus valitettavasti päättyi kun vanhaan kiinteistön tuli valtava vesivahinko. Signeerasin teokset ensikerran Iittalan joulunäyttelyyn 2018 Kåira-nimimerkillä.

                    2019: Näyttelykiertueet pyöri entiseen malliin ja uusia näyttelypaikkoja löytyi lisää.

                    2020: Iittalassa oli Hannu Castrenin viimeinen näyttelykuratointi. Koronan takia karsin hieman näyttelyitä pois mutta kokonaisuutena vuodesta tuli hyvä teosmyyntivuosi, myin ennätysmäärän teoksiani eri näyttelyissä. Aloitin kotisivuillani Taiteilijan blogin kirjoittamisen.

                    Mitä muutoksia on nyt uuden vuosikymmenen alussa?

                    Kerttu Elvari: Mitä muutoksia on isossa kuvassa uuden vuosikymmenen jo alettua?

                    Kåira: Yksi uusi iso asia tällä uudella vuosikymmenellä, on tuo digitaalinen esittäminen. Koronakevääseen toi piristystä Oulun taidemuseon virtuaalinen näyttelyesittely heidän naivisminäyttelystään ”Rento meininki”. Minäkin sain nähdä museon kokoelman helmiä kotoa käsin ja katselemalla kotikoneelta.

                    Ja kokeilin tätä virtuaalisuutta itsekin kun tein Iittalan talvinäyttelyyn liittyvän Etko-tapahtuman youtubeen.

                    Nyt uudella vuosikymmenellä tähyilen myös uusia

                    näyttelymahdollisuuksia ja aloitin teosmyynnin verkossa keväällä 2021, Taikossa ja Himassa. Siellä on myynnissä myös muuta taidettani, joka ei ehkä mene naivismi-tyylin mukaan.

                    Haalistunut manifesti uudistaa värinsä

                     Kerttu Elvari: Vieläkö Uusnaivistien manifesti pitää kutinsa, kantaako se uudelle vuosikymmenelle?

                    Kåira: Ehkä uusnaivistisen taiteen ihanne on ohentunut ja haalistunut omassa mielessäni. Myös yleinen keskustelu naivistisesta taiteesta on jäänyt ohueksi. Sille ei ole ollut foorumia eikä näkyvyyttä muualla suomalaisessa taidekentässä.

                    Siihen näkemyksen muovaamiseen ovat taiteilijat osallistuneet omalla taiteellaan. Ja se suinkaan ole vähän tai vähäistä, se on olennaisinta.

                     Allekirjoitan edelleen tuon vuoden 2012 manifestin ydinasioita, se määrittelee perusarvoiltaan taiteen tekemistäni edelleen.

                    Itseasiassa mietin kokonaiskuvani uudelleen joka vuosi.

                    Maalaaminen ja muu toimintani jatkuu mutta isoa kuvaa ja kokonaisuutta on mietittävä taas kerran uudelleen.

                    Taiteen tekemiseen on syntynyt rutiineja, joita voisin purkaa ja rakentaa uudelleen. Ehkä on parempi määritellä itsensä vain taitelijaksi ja jättää muiden arvioitavaksi se, onko tyylini naivistinen, uusnaivistinen tai jotakin muuta. Siinä suhteessa voin antaa itselleni enemmän vapautta. Tietynlainen naivistinen leikittelevyys, tyylien ja genrelajien uusiokäyttö kiehtoo edelleen. Tarinallisuus vie uudelleen myös sarjakuvan suuntaan, siinä voin yhdistää vielä selkeämmin tarinaa ja hahmoja.  

                    Ja se onkin sitten toisen postauksen aihe.

                    Kåira Naivistit Iittalassa 2016

                    Iittalan naivistien näyttelyssä 2016


                    Tilaa mun uutiskirje, saat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi :)


                      Categories: taidetyylit, taiteilijantyö