Taiteilijana ennen ja nyt – mikä on erilaista?

Löysin erään maalausprosessini innoittajaksi taiteilijan, joka eli ennen minua. Millaista oli olla taiteilijana ennen ja entä nyt?

Taiteilijana ennen ja nyt – mikä on erilaista?

Kåira kertoo

Kåira: Löysin erään maalausprosessini innoittajaksi taiteilijan, joka eli ennen minua, toisenlaisena aikana. Millaista oli olla taiteilijana ennen ja entä nyt?

Maalien ja maalauspohjien lisäksi tarvitaan ideoita ja idea on usein vasta raakile, jota aletaan pyöritellä ja katsella, mitä siitä saisi esille. Minulle yksi tärkeimpiä ja ilmaisia ­yhteistyökumppaneita on googlen hakukone. Haen sieltä lisätietoa aiheestani, kokeilen erilaisia hakusanoja ja katson millaista aineistoa ja ideoita se tuo esille.

Usein saan oivalluksia, jotka monipuolistavat aihettani ja näen muita erilaisia näkökulmia. Tämä innoittava taiteilijakumppanuus löytyi googlen avulla.

Nekka-Heluna

Mukana pureksimassa asioita on Nekka-Heluna. Käännetään ajan kelloa kesään 2018. Työskentelin työhuoneellani Hyvinkään keskustassa, Boheem galleriassa. Mieli harhaili sinne ja tänne.

Hakusana venäläinen kansantaide

Kåira: Uuden maalausjakson alkaessa teen suunnitelmia teemasta, teosten koosta ja tekniikasta.

Kun etsin uusia teemoja maalauksiini kesällä 2018, niin siinä prosessissa pohdiskelin venäläistä kansantaidetta ja tein sillä sanalla google-hakuja, jotka johtivat minut löytämään Alla Pugatsovan ja laulun Miljoona ruusua.

Nekka-Heluna: Joo niin mullekin käy usein. Löydän herkullisen voikukkamättään ja se johdataa sitten seuraavan luokse. Vaan en kyllä usein ruusuja näe…

Kåira: Sen laulun sanat johdattivat minut seuraavaan lenkkiin, Niko Pirosmaniin. Nämä tutkimusmatkat on jänniä, en voi koskaan tietää, mitä sivupoluilta löytyy ja mikä alkaa polttaa.

Tuon laulun sanoituksessa kerrotaan Pirosmanin rakkaudenosoituksestaan ihailemalleen näyttelijättärelle, tosin laulun suomennoksessa sitä yhteyttä ei enää näy.

Nekka-Heluna: Mutta kuka oli Niko Pirosmani?

Niko Pirosmani

Kåira: No minä kerron. Niko Pirosmanašvili eli Pirosmani (1862-1918) oli georgialainen esi-isä-naivisti, kansantaiteilija ja vilpitön maalari kaikessa mitä teki.

Hän maalasi tauluihinsa ihmisiä ja oman aikansa elämää maaseudulla ihmisiä ja myös eläimet oli hänelle kiinnostavia aiheita. Lie ollut hänellä halu tallentaa ohikiitävää omaa ajankuvaansa maalaamalla.

Nekka-Heluna: Arvostan eläinten maalaajia. Tämä onkin yksi naivistien aihepiirejä vielä nykypäivänäkin, kansankuvaukset ja eläimet.

Kåira: Mitään naturalistista hän ei tehnyt vaan pelkisti hahmoja. Siitä syntyi teoksiin erityinen voima ja visuaalinen painokkuus.

 Hän kuvitti myös mennyttä historiaa mielikuvituksensa pohjalta.

Niko Pirosmanin Tamar

Tutustuin Pirosmanin teoksiin tuon avuliaan googlen kautta ja mietin mistä voisin saada kirjan, jossa on enemmän näitä teoskuvia. Kovin oli työlästä löytää mutta jostakin ulkomailta tilasin käytetyn teoskatalogin.

Hänen kuvansa olivat alkaneet kiehtoa minua.

Nekka-Heluna: Mihinkähän tämä johtaa?

Hain ideoilleni konkretiaa ja laajennusta

Kåira: Aloin katsella tarkemmin Nikon maalauksia ja löysin aika niukan ja synkän paletin: Musta, valkoinen, okra, seruleenin sininen, joskus koboltinsininen, punainen ja toisinaan smaragdinvihreää. Värejä ei varmasti ollut edes mahdollista saada kovin monissa sävyissä, ainakaan hänen, joka sinnitteli köyhänä koko elämänsä.

Joissakin maalauksissa on pelkästään musta pohjaväri, valkoista ja hiukan okran väriä. Liekö silloin olleet värit ja rahat taas lopussa?

Nekka-Heluna: Ja tästäkö sinä innostuit?

Kåira: Katselin omia värituubieni runsautta ja öljystä pursuavaa pulleutta ja mietin, mitä jos maalaisin kuin Pirosmani, niukalla paletilla, hänen väreillään?

Nekka-Heluna: Päättyyköhän tämä hyvin?

Itsevalittu köyhä paletti

Kåira: Ja aloin maalata, Iittalan naivistien joulunäyttelyn 2019 teokset maalasin paletilla, jossa oli musta, valkoinen, okra, keskipunainen, koboltinsininen ja niillä oli pärjättävä.

Tuntui ensin oudolta, että ei ollutkaan paletilla kolmea eri punaista tai keltaista… Mutta niukkuus rauhoitti maalaamista, saattoi keskittyä olennaiseen, hahmojen muotoihin, sommitteluun ja värien synkroniin. Maalauskokemus oli miellyttävä. Maalasin mustalle pohjalle yhden teoksen.

(Klikkaa kuvaa, pääset teoskauppaan.)

Kåiran maalaus niukalla paletilla

Nekka-Heluna: Kuulostaa vaikealta, että vain viisi väriä ja niistäkin yksi musta. Se musta toi minusta melko kovan valon tunnun väreihin.

Kåira: Joo, musta tausta jotenkin koventaa värien sävyjä. Mutta käytin sitä tosiaan vain yhdessä maalauksessa ja jätin mustan taustan näkyviin.

Mun aiheissa oli suomalaista koruperinnettä, Kalevalakoruja, suomalaisia talvilintuja ja muita eläinhahmoja, tarinallisella otteella kuvattuina, eräänlainen ajankuva sekin.

Teoksia syntyi Koruharakat, Saako sovittaa, Joutilasta aikaa, Sininen hetki, Naapurit ja Kissanpojat ja Yösirkus.

Koruharakat maalaus

Kåira: Missään vaiheessa en kaivannut lisää värejä, kaikenlaisia sävyjä pystyi sekoittamaan näistä vähistä väreistä ja teoksissa säilyi tietynlainen selkeys.

Nekka-Heluna: Selkeys on aina hyvä asia, syntyi se sitten sommittelun kautta, hahmoja pelkistämällä tai muuten.

Kåira: Tuo mustalle pohjalle maalaaminen oli Pirosmanille tyypillistä. Siihen on selityksenä se, että hän käytti pohjana arkista mustaa öljykangasta, jota käytettiin pöytäliinoina ravintoloissa, nykypäivän vakstuukia.

Seuraavaksi näytän videolla mun normaalimustan ja uusimman melkein heijastamattoman mustan akryylivärin.

Nekka-Heluna: No nyt pimeni mullakin...




Kukkien ritari

Kåira: Voitko kuvitella sitä Pirosmanin kukkaperformanssia, se oli minusta niin sydämeenkäyvä – mies laittoi kaikki omat ja lainatut rahansa kukkiin, joita levitti rakastamansa ranskalaisen näyttelijättären asuinhotellin eteen suureksi kukkamereksi. Siitä ei kuitenkaan syntynyt mitään sen enempää, rakkaudenosoitus ei saanut vastakaikua.

Nekka-Heluna: Voi sentään. Kyllä se saisi hempeälle mielelle jos joku gentlemanni lahjoittaisi upean kukkaniityn…

Kåira: Minä  haluan antaa kimpun nyt Pirosmanille. Tämä mun syksyinen maalausrupeama oli pieni kunnianosoitus, pieni ”teoskimppu” Niko Pirosmanille, joka rakasti maalamista. Hänen elämässään on kaikki ainekset myyttisen taiteilijakuvan syntymiseen: väärinymmärretty, halveksittu, köyhä ja joka jäi elinaikanaan ilman tunnustusta ja menestystä.

Nekka-Heluna: Tragediaa, tragediaa, loppuuko se lainkaan tässä tarinassa?

Niko ja minä kohtaamme taiteessa







Pirosmanin myöhempi maine

Kåira: Olipa itselleni mukava yllätys kun Mikkelin museossa Tallinnassa pidettiin huhtikuussa 2019 pienimuotoinen näyttely Pirosmanin taiteesta.

Yle uutisten sivuilla on luettavana Jussi Mankkisen artikkeli näyttelystä ja Pirosmanin teosten syvällisempiä taustamerkityksiä.

Pirosmaninkin osaksi on tullut myöhempi maine ja teokset on kiertäneet merkittävissä museoissa ja hänen taiteelleen on paikka taiteen historian kertomuksessa.

Nekka-Heluna: Sattumaa vai aavistelua? Kierrokset jatkuu Pirosmanin ympärillä...

Netissä maine säilyy


Kåira: Pirosmani ja hänen taiteensa ei kuitenkaan ole unohtunut.  Nyt myös Niko on päässyt nettiin, sieltä löytyy teoskuvia, wikipediassa on paljon elämänhistoriatietoja, hänestä on tehty tuo kaunis laulu Miljoona ruusua, elokuvakin v. 1969 ja  näyttelyitä.

Nekka-Heluna: Katsoin sen elokuvan, siinä on slaavilainen tunnelma ja tempo ja kuvasi kyllä sitä taiteilijaelämän kurjuutta hyvin. Tämän tarinan lopussa on linkki elokuvan katselemiseen.

Taiteilijan yhteistyökumppanit nykyaikana

Nekka-Heluna: Taiteilija tarvitsee teoksilleen yleisön, taideteokset on tehty katsottaviksi. Ajat on muuttuneet siinä suhteessa.

Kåira: Nykyaika tuo tähän paljon uusia mahdollisuuksia, koska netti pelaa joka paikassa. Voit tehdä kotisivuja, videoita, postauksia facebookkiin ja Instagramiin, pikaisesti voit twiitata kuulumisiasi. Mä käytän näitä nykyajan keinoja.

Nekka-Heluna: Työt vaan lisääntyy, kun pitää maalata ne teokset, kuvata ja markkinoida, postata ja mainostaa.

Kåira: Just näin on.

Mun työkalupakissa on kolme tehokasta työkalua

Nekka-Heluna:  Sulla on tavallaan kaikki näkyvyystyökalut itsellä. Se on nykyaikana mahdollista. Mitkä on top 3, parhaat työkalut sun pakissa?

Kåira: Työkalut ei löytyneet heti vaan niitä piti etsiä, kokeilla monenlaista ja löysin kokeilemalla itselle sopivat työkalut.

Kotisivut  ja Verkkotaidekoulu on  monikäyttöisellä Zenler-verkkoalustalla, bloggaamista opetti Tiia Konttinen kursseillaan ja kuvalliset esitykset someen ja muualle teen kaikki Canvalla. Esittelen nämä affiliate-kumppanuudet sivulla Yhteistyökumppanit.

Ilman näitä en pystyisi toiminaan niin kuin haluaisin, nämä yhteistyökumppanit ovat tehneet toimintani helpommaksi. (Canvan kumppanuus ei ole vielä valmis.)

Nekka-Heluna: Ja se hyöty riippuu siitä, että miten niitä työkaluja käyttää ja osaa käyttää?

Kåira: Mutta ennen kaikkea sisältö ratkaisee näissäkin. Niillä työkaluilla ei tavallaan tee mitään, jos siellä ei ole sisältöä, hyvää sisältöä.

Mulla on nämä kotisivut itse tehtynä ja jossain vaiheessa käynnistyy oma Verkkotaidekoulu.

Ja olen suunnittelut jotain julkaisuakin ja senkin voi tehdä pelkästään e-kirjana jos haluaa.

Ja mikään ei estä sinuakin kokeilemasta

Kåira: Mikään ei estä sinuakin kokeilemasta, jos harrastat maalaamista, voit kokeilla samaa Pirosmanin niukkaa palettia.

Varsinkin jos sinulla on ongelmana väreihin sotkeutuminen niiden ja sekoittaminen, niin se rauhoittaa kyllä sitä tekemistä.

Itsevalittu paletti jonka voi karsia

Nekka-Heluna: Sekin niin kuin tuo jonkinlaista ajankuvaa näkyviin, kun meidän aikana on tosi runsas tuo värien ja materiaalien määrä ja saatavuus. Se runsaus näkyy siinä taiteessa, nykyinen hyvinvointi.  Nykyään maalaukset on värikkäitä ja tehty hyvillä materiaaleilla.

Kåira: Niin on. Kun pistää ylimääräiset värit vähäksi aikaa sivuun ja ja keskittyy maalaamaan pienemmällä värimäärällä, se voi olla kiva, kiva ja positiivinen yllätys.

Mun valinta oli tämä Pirosmanin paletti mutta voit valita sävyt muustakin teoksesta tai taiteilijan tuotannosta.

Nekka-Heluna: Taideteoksia voi lukea ja tarkastella niitä sävyjä.

 Monenlaisia asioita voi tutkia sen aiheen lisäksi, voi katsoa sitä värimaailmaa, ja teknistä toteuttamista. Arvioida materiaaleja, joilla se teos on luotu.

Kåira: Värien määrä ei ole se tärkein asia. Tuon esille sen, että sinulla voi olla vain kourallinen värejä.

Joten jos sinulla on sanottavaa ja näkemystä ja sellaista, joka liikuttaa sun tunteita ja sä siirrät sen sinne maalaus pohjaan.

Niin siihen ihmiset kiinnittää huomiota. Harvemmin sitä ensiksi analysoi sitä väripalettia, että montako väriä mä erotan tuosta maalauksesta?

Yösirkus mustalle pohjalle

Nekka-Heluna: Mutta taideteosta katsotaan aina ensin kokonaisuutena. Katsoja uppoaa siihen teokseen, ja sen välittämiin ajatuksiin, me ikään kuin luetaan sitä ja tulkitaan sitä itsellemme. Se meihin vaikuttaa taiteessa, kuva avaa mahdollisuuden tulla taiteen kuljettamaksi.

Kåira: Listaan tähän vielä lisämateriaalia, jos haluat tutustua Pirosmaniin tarkemmin.

Pirosmanin näyttely Albertina Museossa 2018, näyttelynauhoitteessa puhe saksaksi (kesto 4,30 min), voi valita englanninkielisen teksityksen. Tadao Ando rakensi museoon upean muistomonumentin Pirosmanille sadoista sinisistä ruusuista.



Lyhyt satumainen piirretty tässä:

Tässä voit katsella elokuvan Niko Pirosmanista, se on tehty 1969, pienellä budjetilla ”kaurismäkeläiseen” niukkaan tyyliin, (kesto 1t 20 min).

Kiitos kun olet mukana blogini lukijoissa!

Jos sinulle ei vielä tule omaa uutiskirjettä, sen saat tästä:

terveisin Kåira


Categories: taidestudio, taiteilijantyö