Nimisirkus ja arvontaa
Kåira 
Nimisirkus ja arvontaa- onko nimi hauska yksityiskohta vai teoksen tärkeä Avain?
Nimisirkus ja arvontaa- onko nimi hauska yksityiskohta vai teoksen tärkeä Avain?
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Minulta on kysytty, että onko nimi hauska yksityiskohta vai teoksen tärkeä Avain?
Naivistien näyttelyssä
Aloin miettiä asiaa. Kun vasta suunnittelen uutta maalausta, annan sille yleensä heti jonkun nimen, joka kuvaa teoksen sisältöä tai ideaa. Nimen keksiminen on osa teoksen luomista. Tämä aluksi mietitty nimi pysyy usein samana teoksen valmistumiseen asti, toisinaan sen vaihtuu ja tarkentuu kun teoksen sisältö asettuu kankaalle.
Ehkä on turha kysyä – onko teos nimettävä ennen maalaamista vai teoksen maalaamisen jälkeen? Jotkut taiteilijat arpoo nimet vasta kun teokset on valmiina, kaikki yhteen menoon.
Naivistien näyttelyssä
"Löysin valmiita nimiä!"
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Nimesin kerran teokseni etukäteen koska löysin valmiita nimiä. Tiedätkö, kerran innostuin tv-ohjelmien nimistä ja mietin millainen teos olisi, jos sen nimenä on ”Remppa vai muutto?” tai ”Sohvanvaltaajat”?
Naivistien näyttelyssä
Naivistien näyttelyssä
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Hah, hah! En huomaa eroa siinä onko taulu nimetty etu – vai jälkikäteen. Sen olen huomannut, että Naivistien näyttelyissä teosten nimet luetaan tarkkaan. Ihmiset kumartuvat lähemmäksi lukemaan pieniä teoslappuja, korjaavat silmälaseja kohdilleen ja lukevat tarkkaan. Mikäs tuon taulun nimi on?
Naivistien näyttelyssä
"Naivistit käyttävät omintakeista nimeämistä. ”
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Naivistien
näyttelyissä ei tosiaankaan törmää nimilappuihin, joissa lukee
”Nimetön” tai että lappu sisältäisi vain numeroita. Teokset täytyy
jollakin tavalla yksilöidä ja naivistit käyttävät omintakeistsa
nimeämistä tähän yksilöintiin mutta nimeäminen myös se antaa
mahdollisuuden tarjoilla katsojalle näkökulmaa. Nimet antavat katsojalle
erään näkökulman, josta teosta voi tarkastella. Nimeämisellä taiteilija
voi leikkisästi vinksauttaa koko asetelman uudelle tasolle.
Naivistien näyttelyssä
Naivistien näyttelyssä voi kuulla iloista höröttelyä teosten edessä ja sen saa aikaan juuri nimien lukeminen ja teoksen katsominen sen jälkeen uudestaan.
Naivistien näyttelyssä
Huumoria vai toteamista?
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Nimeämisellä taiteilija voi vinksauttaa koko asetelman uudelle tasolle ja se voi kutkutella huumorihermoja koko pääsymaksun edestä. Tosin havaitsen, että näyttelyissä on teosnimiä ilman vitsiä. Uskallatko olla vitsikäs? Vai meneekö toteamisen puolelle?
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Kyllä olen pitänyt itseäni huumoriosaston taiteilijana tähän asti, tosin nimeämisessä olen pysytellyt melko hillityllä linjalla. Naivisteissa löytyy kyllä muitakin sävyjä teosten nimeämiseen ja nimen pitää olla teosta tukeva, auttava ja selkiyttävä. Vitsit on sittenkin toissijaisia teokseen nähden.
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Muistan sen taulun jonka nimi oli Rivitanssia navetalle päin. Sehän ei koskaan kerinnyt näyttelyynkään kun se ostettiin sulta. Saisko toivoa siitä uusintaa ayshire-tyttöjen kanssa?
Naivistien näyttelyssä
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Katsotaan, voisihan siitä aiheesta vielä innostua. Toisinaan maalaan samasta aiheesta esimerkiksi peilikuvan ja nimeän kyllä eri nimellä silloin.
”Teoksen nimi antaa ajattelemista”
Naivistien näyttelyssä
Teoksen nimi antaa ajattelemista, ja on osa teoksen identiteettiä, jolla se erottuu kaikista muista teoksista ja nimen perusteella tiedetään mistä teoksesta on puhe. ” Haluan tuon ”Maitoturpa” teoksen!”
Näyttelyissä teoksista laitetaan esille seinälle tai teosluetteloon teosta yksilöivät tiedot, eräänlainen teoksen tuoteseloste. Siihen kuuluvat kaikki tekniset tiedot: koko, materiaali, tekniikka, teoksen nimi, valmistumisvuosi ja tekijä.
Naivistien näyttelyssä
Mitä nimi voi avata teoksesta katsojalle?
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Eli kun tavaat teoksen nimeä ja se onkin jotakin muuta mitä odotit?
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Jos vähän muistellaan, Martti Huuhaa Innanen oli armoitettu teosten nimeäjä ja laulujen tekijä, riimittelyä sopi käyttää myös teosten nimeämiseen, kuten ”Nilsiän ihmissudet lyövät venttiä korvessa” tai ”Hakaniemen hallin markan pummaaja”... nämä on legendoja joista Innanen muistetaan.
Naivistien näyttelyssä
Naivistien näyttelyssä
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Muistan kyllä. Kun Martti Innaselta lähti tiedustelemaan taulun syntyperää, tai sitä, että miksi taululla on tuollainen nimi, kuten ”Tyrnävän Viljon hirmuinen rumpusoolo”, sai kysyjä useimmiten nasevan vastauksen.
Naivistien näyttelyssä
”Sanotaan näin, että jos pitää kysyä, unohda koko juttu. Taulu kertoo kaiken.” (https://yle.fi/uutiset/3-6180471).
" Nimen pitää sisältyä teokseen aiheeseen jollakin tavalla, niin selkeästi, että ei tarvi kysyä perään."
Naivistien näyttelyssä
Näinhän se on, että nimen pitää sisältyä teokseen aiheeseen jollakin tavalla, niin selkeästi, että ei tarvi kysyä perään. Teoksen nimeäminen kertoo siitä, miten taiteilija on aihettaan käsitellyt.Silti, taulun katsomisen kokemus on jokaisella katsojalla hieman erilainen. Katsoja täydentää kuvaa omilla mielikuvillaan ja jutuillaan. Silloin teoksesta tulee tuttu ja sen kanssa löytyy sama aallonpituus. Ja ne omat hauskat tunnelmat palaa mieleen kun sen tietyn teoksen näkee uudelleen (esim. keräilijän näkee sen oman olohuoneensa seinällä näyttelyn loputtua).
Naivistien näyttelyssä
Onko nimen keksiminen helppoa vai pitääkö arpoa?
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Mutta onko se nimen keksiminen aina helppoa?
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Pikahaastattelussa naivistikollega Esa Leppänen totesi, ”että joskus ei vaan nimet kulje ja tulee tällaisia: Musta kissa katolla... Hyviä nimiä tulee joskus mieleen ja sitten ne äkkiä unohtaa, jos ei saa jonnekin ylös.”
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Minun mielestäni nimeämiseenkin pitää saada inspiraatiota ja flowta, että oikeat sanavalinnat löytyvät. Joku on luonnostaan enemmän runoilija ja riiminikkari, joillekin on turvallisempaa päätyä toteaviin nimiin. Taiteilija koettaa saada flowsta kiinni ja nysvää nimen keksimisen kanssa kuten itse teoksenkin. Jos on kyseessä teossarja, nimi voi tuottaa vielä enemmän päänvaivaa. Mutta kun idea ratkeaa, syntyy nimiperhe kädenkäänteessä.
Naivistien näyttelyssä
"Nimeämisen tyylistä tulee tavaramerkki"
Naivistien näyttelyssä
Teosten nimeämisessä on eri taiteilijoilla erilainen tyyli ja sekin on eräänlainen tavaramerkki kun tyyli vakiintuu. Teoksen nimi on sanallinen signeeraus! Teoksen nimi yksilöi teoksen, erottaa sen muista ja yhdistää teoksen tekijäänsä.
Naivistien näyttelyssä
Naivistien näyttelyssä
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Pitäisikö teoksen yksilöimistä vielä lisätä ja miten sen voisi tehdä?
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Olen miettinyt samaa asiaa. Millä keinoilla taiteilija voi yksilöidä teoksensa ja luoda sille identiteetin?
Naivistien näyttelyssä
Teoksen etupuolella, varsinkin naivistien teoksissa, näkyy tekijän signeeraus, nimi tai tägi, joskus myös tekovuosi. Toisinaan taiteilijat signeeraavat teoksen taakse, tämä on yleistä nykytaiteen teoksissa. Oma käytäntöni on, että liimaan teoksen taakse lapun, jossa on kaikki teostiedot.
Naivistien näyttelyssä
"Lisään muita teosta yksilöiviä merkitsemistapoja teoksen taakse"
Naivistien näyttelyssä
Olen miettinyt myös, että voisin lisätä muita teosta yksilöiviä merkitsemistapoja teoksen taakse, josta olisi se hyöty, että teoksen väärentäminen vaikeutuu, koska vain taiteilija ja näyttelyn pitäjä ja viimekädessä teoksen ostaja tietää mikä juttu teoksen takapuolella on.
Naivistien näyttelyssä
Ja olenkin jonkin verran käyttänyt teoksen kääntöpuolella muitakin teosta yksilöiviä juttuja mutta en nyt paljasta niitä. Teoksen omistaja sitten tietää mitä taustapuolella on. Siellä voi olla esim. leima, liimattu lappu, lisätty jokin maskotti tai muu litteä esine, maalattu kiilakehyksiin kuvioita, tehty kuvansiirtona taustapuolellekin pieni maalaus…
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Ahaa, mun on kohta pakko päästä katsomaan teoksen taakse… Millaisia nimiä olet muuten antanut lehmäaiheisille teoksille?
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Lehmä on hauska maalattava ja palaan tähän aiheeseen taas uudelleen ja niitä teoksia on yleensä ollut helppo nimetä. Niihin laitan vitsikkyyttä mukaan.
Naivistien näyttelyssä
Aikaisempia nimiä on olleet esimerkiksi Nimipäivät, Kanala päivä, Amerikan nauta, Liisalla on menoa, Vekkulivasikat, Odottamaton vieras, Rivitanssia navetalle päin...
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Noista nimistä ei kyllä kaikista arvaa, että kyseessä on lehmämaalaus.
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Näin on, olen laajentanut lehmän elinpiiriä ja tuonut sitä lähemmäksi ihmisten elämää. Lehmän voi kuljettaa taloon sisälle, kaupunkiin, rannalle, mihin vain.
Naivistien näyttelyssä
Nekka-Heluna: Sehän luontuu, koska me lehmät ollaan luonnostaan hiukan uteliaita.
Naivistien näyttelyssä
Kåira: Teosnimiäni pääsee lukemaan tämän kesän näyttelyissä, tästä pääset Näyttelykiertuesivulle
katsomaan missä on mitäkin. Teosten varaukset voi tehdä suoraan
näyttelypaikoista, sivuilta löytyy puhelinnumerot joihin voi soittaa
ellei pääse käymään paikalla.
Naivistien näyttelyssä
Näillä mennään t. Kåira
Naivistien näyttelyssä
Categories: taidetyylit, nimeäminen